Skissi

Taas käy niin, että tulen epähuomiossa kirjoittaneeksi itseni ulos käsikirjoituksesta. Kyseessä on kuudes romaani. Työ on siinä vaiheessa että versio tuijottaa minua niin että on noustava ylös.

Olen ennenkin havahtunut siihen, että olen epähuomiossa tullut astuneeksi pois tarinani rakennuksesta. En enää sijaitse siinä, sanat ampuvat ohi.

Syitä moiseen voi olla monia. Suurin niistä on tietysti pelko siitä,  ettei tarina riitä tai etteivät ajatukset riitä, saati mikään muukaan, mistä yleensä alkaa seuraava vaihe. Olen nimennyt sen mielessäni haalimiseksi. Siinä vaiheessa aivan kaikki käy materiaaliksi (yhtäkkiä kaikki muuttuu materiaaliksi) eikä romaani siitä pahastu, sehän syö kuin sika.

Loppuviikosta teen nopean skissin, joka on osin kielletty, koska se on rohkea eikä sovi romaanin tyyliin. Se kulkee eri sävellajissa eikä sovi genreenkään, mutta koska voi kirjoittaa itselleen, viimeistelen skissin nopein vedoin.

Se toimii. Saan uudelleen kontaktin hahmoon, joka on tähän asti kieltäytynyt puhumasta minulle. Nyt sillä on oma ääni.

Pidän voimasta, joka hahmossa asettuu heti näkyville. Jostain syystä hän suostuu puhumaan minulle yhä vain silloin, kun en lähesty tekstiä. Siis kun lajittelen pyykkiä (jolloin äänitän nopeasti nauhurille) tai kävelyllä (taas nauhuri) ja hetkenä ennen kuin toinen lapsista tulee kotiin. Se rakastaa leikkiä eikä halua päätyä mihinkään, mistä voisi joskus tulla virallista. Kirjoitan nopeasti läheiselle paperille lyijykynällä. Kaikki on liikkeessä ja asian vieressä, sekin että henkilöllä joka vielä hetki sitten oli äänetön on nyt oma ääni, että hän puhuu. Houkuttelin häntä viemällä hänet aivan toiseen maastoon. Sellaiseen, jossa olennot muuttuvat toisiksi. Ehkä hän hämmentyneenä siitä kaikesta vihdoin avasi suunsa.

En ole varma voiko materiaalia käyttää, ja se on tässä vaiheessa toisarvoista. Nyt romaanilla on suunta. Nyt tiedän jotain, mitä en tiennyt vielä hetki sitten ja pari viikkoa kestänyt jumi päästää vähitellen irti. Skissistä: kyseessä on piirtäjien tekniikka – nopea, luonnosmainen veto, jota ei täydennetä eikä sijoiteta kontekstiin. Pidän piirtämisen ajatuksesta, sillä se konkretisoi luonnosmaisuuden ja muutaman viivan tehon ajattelussa. Skissi on luonnosmaisella otteella piirretty harjoitus, joka on usein ajastettu. Se toimii myös kirjoittajalle, silloin turha vellominen ja liika ajattelu eivät ala tukehduttaa kieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s