Aina, kun asiat kääntyvät liian hurjaksi maailmassa, jotkut kirjat alkavat puhua. Carolyn Myss esimerkiksi lausui tänä aamuna että Kun me sisäistämme henkeä vahvistavan totuuden tai kertomuksen, me tunnemme energian vapautuvan sisällämme. Se on energiaa, joka resonoi yleismaailmallisen totuuden kanssa ja johdattaa meidät yhteyteen maailman kanssa. Tätä energiaa voi kutsua vain ”armoksi.” Se värähtelee niin väkevää voimaa, että se voi nostaa meidät hetkeksi elämäntilanteemme yläpuolelle.
Luen mystikkona paremmin tunnetun Myssin teoksia aina, kun kärsin. Yllättävää on ollut myös runojen voima näinä aikoina. Pauliina Haasjoen Nausikaa on kuin ankkuri. Eeva-Liisa Mannerin Kuolleet vedet onnistuu, kun taas monikaan proosa ei.
Eilen poljin jäisessä tuulessa kotiin kaupungista. Silloin valmis ajatus tuli, kuten niillä on tapana. Ehkä ne tekeytyvät jossain sielun hiljaisuudessa ensin ja viestivät olemassaolostaan korkeintaan kehollisina vaivoina.
Ajatus oli, ettei ole kirjan tehtävä pelastaa meitä.
Sitä ei voi siltä vaatia.
Riittää, että se on olemassa.
Jos tällaisina aikoina joku osaa viihdyttää tai saatella kohti toisen todellisuuden luolansuuta, se on riittävästi tehty. Ei ole yhdenkään kirjan tehtävä pelastaa meitä, eikä se ole musiikkikappaleen, ei näytelmän eikä taideteoksen tehtävä. Niiden tehtävä on taiteen tehtävä.
Illalla ystävä tulee. Hän nojaa sohvaani, nostaa jalat tuolille ja lukee Virginia Woolfia ääneen.
Kun pengon omia ajatuksiani perusteellisesti en löydä sieltä jaloja tuntemuksia toveruudesta ja tasavertaisuudesta ja vaikuttamisesta maailmaan siten että se pyrkisi korkeampiin päämääriin. Huomaan sanovani lyhyesti ja arkisesti, että on paljon tärkeämpää olla oma itsensä kuin mitään muuta. Älkää uneksuko toisiin ihmisiin vaikuttamisesta, sanoisin, jos osaisin saada sen kuulostamaan ylevältä. Ajatelkaa asioita sinänsä.
Tämä kaikki ja yötä vasten ajattelu on ehtinyt tehdä kehän. Ympyrä on kokonainen, palaan alkuun. Yritän välttää uutisia sodasta, jotta pysyisin toimintakykyisenä sillä elämänhaluani tarvitaan täällä vielä. Kykyäni toimia täytyy varjella. Luen siis vain otsikoita, mitä voi tehdä.
Mitä voi tehdä. Onko mitään, mitä voisi vielä tehdä.
teokset:
VirginiaWoolf: Oma huone. Suom. Kirsi SImonsuuri
Caroline Myss: Toipumisen taito -kehon ja mielen monisyisestä suhteesta. Suom. Susanna Paarma
Kirjallisia kävelyjä 